Iso osa tavarasta päätyy kierrätykseen. Paljon riittää myös myytäväksi pihakirppiksellä ja tärkeimmät muistot pakataan tietty taas sinne vintille takaisin tai otetaan esille omaksi iloksi. Monta "jälleennäkemisen" huokausta / huudahdusta kuului, kun vintin uumenista löytyi lapsuuden aikaista tavaraa. Tässä osa säilytettävistä "aarteista":
 |
| Tämän nuken nimeä emme enää muistaneet, mutta paljon hänellä on leikitty. Pääsee nyt lämpimään sisätilaan asustelemaan, ehkä villapaidan tilalle voisin tehdä jotain kesäisempää vaatetta :) Tietääkö kukaan, millä nimellä tällaista nukkea kutsutaan (valmistusnimi)? EDIT: Anitan avustuksella selvisi nuken alkuperä . Hakusanalla "paperinkeräysnukke" löytyy tietoa nuken historiasta, tässä linkissä näkyy myös alkuperäinen vaatetus. |
 |
| Ympäristöopin vihkon kuvitus hymyilytti |
 |
| Ja nyt viittavat ne, jotka ovat oppineet lukemaan tämän aapisen opeilla! Itse olen ollut ekaluokkalainen talvella 1968-69 |
 |
| Aapisen viimeinen teksti: "SUVIAAMU Suven sirkka soittaa, kohta päivä koittaa. Yli metsän ja haan, yli vihreän maan, hyvä aurinko käy, ei yötä näy." |
 |
| Englannin opinnot alkoivat kolmannelle luokalla. Minun enkun nimeni oli Harriet :) |
 |
| JIHUU, löysin oman muistovärssykirjani, olinkin sitä jo pitkään kaipaillut. Ollessani noin 5-vuotias kertoilin omia tarinoitani, jotka äiti sitten kirjasi tähän kirjaan ylös. Kiiltokuvat antoivat ilmeisesti tarinoille inspiraation :) |
 |
| Tässä ensimmäisen luokan opettajani kirjoittama muistovärssy. |
 |
| Ystäväkirjan olen saanut lahjaksi 2.5.1969. Sen sivuja ovat täyttäneet läheiset sukulaiset ja koulukaverit. Urheilija-ihanteita olivat tuolloin Kaija Mustonen, Veikko Kankkonen, Kaarlo Kangasniemi. "Miksi aion tulla?" kysymykseen tytöt ovat vastanneet: kätilö, opettaja, leipuri, sairaanhoitaja, lentoemäntä, mannekiini. Eniten inhottiin "meidän luokan poikia", hämähäkkejä ja kiusaamista. |
 |
| Tämä puinen kynäkotelo on kuulunut alunperin omalle mummolleni (s. 1903). Hänen jälkeensä isäni nuoremmalle siskolle ja sitten isälleni (s. 1931). Isä on tehnyt (koulussa?) nikkarin kynään metallisen kiinnitysklipsun. |
Lopuksi muutama ihana Me naiset- lehden kansikuvatyttö:
"En ole sulle sukua, en sisko enkä veli, mut´ystävyyden merkiksi nää sanat kirjoittelin."
"Hertta"
