Home sweet home

Uusi koti vuorotteluvapaavuoden jälkeen alkaa viimein olla mieleisessä kuosissa. Monta on ollut mutkaa matkassa, ennen kuin olen tähän päässyt. Edellisen asukkaan jäljiltä olen yksin ja ystävien avustuksella kuurannut pois likaa enemmän kuin mistään aiemmasta osoitteesta. Asunnossa on neljän kuukauden aikana jouduttu vaihtamaan jääkaappi-pakastin, liesi ja kiuas. Ensimmäinen ei toiminut ollenkaan ja kaksi muuta niin kituen, että elämä niiden kanssa oli mahdotonta. Kaiken muun lisäksi jouduin keskelle vesivahinkoa, kun ennen muuttoani tehdyn lattiarempan jäljiltä oli tiskikoneen liitos kiinnitetty huonosti, huoks... Eipä muuta kuin keittiö tyhjäksi, lattia auki ja kuivurit puhkumaan. Kuivausoperaatio sujui onneksi ripeästi.

Pikkuhiljaa olen muokannut asunnosta KODIN. Vanhat ja uudet huonekalut ovat löytäneet omat paikkansa, pikku "tilpehööritavarat"  sujahtaneet niiden lomaan. Asunnossa ollut huono energia harmeineen on poissa. Sisään tullessa tuntee, että olen omassa tilassani, en jonkun vieraan.

Tässä kurkistus kotiini:

Makuuhuoneen tilpehöörit

Aurinkoinen pakkaspäivä, mittarissa -10

Sängyn pääty on vain niittaamalla päällystetty vanerilevy mutta se ajaa asiansa oikein hyvin. Onpahan helppo sitten joskus, jos / kun mieli muuttuu, vaihtaa uusi kangas...

Myöhemmin päivällä seinälle olikin ilmestynyt uudet "kuvat" :)

Oi tätä valon määrää pitkän harmauden jälkeen

Päivät pitenevät, energia lisääntyy taas "talviunen" jälkeen.

Auringonpaistetta sinunkin kotiisi,

terveisin Hertta

Vuosi vierähti...

Vuosi vuorotteluvapaalla on pian lopussa ja teen comebackin työelämään reilun viikon kuluttua. Tuntuu kaikin puolin hyvältä palata taas mukavaan työyhteisöön ja itselleni omimman työn ääreen. Vuorottelu on siis tehnyt tehtävänsä, patterit on ladattu. Ja vuosi omien läheisten kanssa jää lämpimänä muistona sydämeen :)

Muutan uuteen asuntoon viikon kuluttua ja muuttokuormassa sinne matkaa tämä uunituore virkattu torkkupeitto. Muistuttakoon se minua jatkossa levon ja rauhoittumisen tärkeydestä, oman itsensä kuuntelemisen opettelemisesta.

Lankana on Novitan Hanko, josta tuli löyhästi virkaten ihanan pehmoinen peitto. Malli on Novitan lehdestä Syksy 2012, löytyy myös täältä http://www.novita.fi/cms.php?cms_cname=neulemallisivu&nlm_id=94607  (mallin avaamiseen tarvitset Novitan neulepisteitä). Peiton päihin virkkasin yksinkertaiset pitsit alkuperäisestä mallista poiketen. Ehkä talvella voisin sukan neulomisen lomassa virkata villalangasta toisenkin peiton? Jos jotain saan aikaiseksi, niin kerron siitä sitten täällä "Villa Hertassa"...

Nyt keskityn uuden pesän rakentamiseen ja työelämän rytmiin tottumiseen.

"Hertta" toivottaa sinulle oikein antoisaa ja toimeliasta syksyä. 

Pidä itsestäsi ja läheisistäsi hyvää huolta :)

Vinttiä siivotessa löytyneestä ruutufroteisesta päiväpeitosta tuunasin itselleni uuden kylpytakin. Kangas on sopivasti vuosien saatossa pehmennyt ja väri kevyen kesäinen... Äitini oli joskus vuosikymmeniä sitten ommellut päiväpeiton useasta pienemmästä palasta. Pienellä aivojumpalla sain kaavan osat sommiteltua kankaalle niin, etteivät  vanhat saumankohdat haitanneet.
Retromalli on Suuresta käsityö-lehdestä. Koristeeksi ja kevennykseksi virkkasin taskuihin kukkaympyrät.
Pitkästä aikaa tuli jotain tehtyä ompelemalla ja olin lopputulokseenkin ihan tyytyväinen :) Ja kustannuksia karttui oikeastaan vain uudesta vetoketjusta, kaikki muu tarvittava löytyi omista varastoista...

 Lempeitä löylyjä 

loppukesään :)

"Hertta"

Nostalgiaa...

Päivänä muutamana saimme siskoni ja tyttäreni kanssa (viimein) inspiraation ryhtyä järjestämään lapsuuteni kodin vinttiä. Tavaroita useilta vuosikymmeniltä (50-luvulta alkaen) pahvilaatikoissa, muovikasseissa, rullattuna, taiteltuna... tiedät kyllä, jos olet joskus vastaavaa hommaa tehnyt.

Iso osa tavarasta päätyy kierrätykseen. Paljon riittää myös myytäväksi pihakirppiksellä ja tärkeimmät muistot pakataan tietty taas sinne vintille takaisin tai otetaan esille omaksi iloksi. Monta "jälleennäkemisen" huokausta / huudahdusta kuului, kun vintin uumenista löytyi lapsuuden aikaista tavaraa. Tässä osa säilytettävistä "aarteista":

Tämän nuken nimeä emme enää muistaneet, mutta paljon hänellä on leikitty. Pääsee nyt lämpimään sisätilaan asustelemaan, ehkä villapaidan tilalle voisin tehdä jotain kesäisempää vaatetta :) Tietääkö kukaan, millä nimellä tällaista nukkea kutsutaan (valmistusnimi)?

EDIT:  Anitan avustuksella selvisi nuken alkuperä . Hakusanalla "paperinkeräysnukke" löytyy tietoa nuken historiasta, tässä linkissä näkyy myös alkuperäinen vaatetus.

Ympäristöopin vihkon kuvitus hymyilytti

Ja nyt viittavat ne, jotka ovat oppineet lukemaan tämän aapisen opeilla! Itse olen ollut ekaluokkalainen talvella 1968-69

Aapisen viimeinen teksti: "SUVIAAMU Suven sirkka soittaa, kohta päivä koittaa. Yli metsän ja haan, yli vihreän maan, hyvä aurinko käy, ei yötä näy."

Englannin opinnot alkoivat kolmannelle luokalla. Minun enkun nimeni oli Harriet :)

JIHUU, löysin oman muistovärssykirjani, olinkin sitä jo pitkään kaipaillut. Ollessani noin 5-vuotias kertoilin omia tarinoitani, jotka äiti sitten kirjasi tähän kirjaan ylös. Kiiltokuvat antoivat ilmeisesti tarinoille inspiraation :)

Tässä ensimmäisen luokan opettajani kirjoittama muistovärssy.

Ystäväkirjan olen saanut lahjaksi  2.5.1969. Sen sivuja ovat täyttäneet läheiset sukulaiset ja koulukaverit. Urheilija-ihanteita olivat tuolloin Kaija Mustonen, Veikko Kankkonen, Kaarlo Kangasniemi. "Miksi aion tulla?" kysymykseen tytöt ovat vastanneet: kätilö, opettaja, leipuri, sairaanhoitaja, lentoemäntä, mannekiini. Eniten inhottiin "meidän luokan poikia", hämähäkkejä ja kiusaamista.

Tämä puinen kynäkotelo on kuulunut alunperin omalle mummolleni (s. 1903). Hänen jälkeensä isäni nuoremmalle siskolle ja sitten isälleni (s. 1931). Isä on tehnyt (koulussa?) nikkarin kynään metallisen kiinnitysklipsun.

 Lopuksi muutama ihana Me naiset- lehden kansikuvatyttö:

"En ole sulle sukua, en sisko enkä veli, mut´ystävyyden merkiksi nää sanat kirjoittelin."

"Hertta"

Le Cintre

Lyhyt ranskan kielen oppitunti; täysin turha sellainen, mutta menee joutilaan kesäsunnuntain ohjelmana :)
Todennäköisesti täynnä virheitäkin mutta jos osaat paremmin, niin älä turhaan vaivaudu korjaamaan :D

Cintre (maskuliini) eli vaateripustin, henkari , myös kaari (arkkitehtuuri)

Vanhan puisen henkarin uusiksi vaatteiksi löytyi paperiservetistä ranskankielisiä sanoja. Mitä lie tarkoittavat, näyttävät ainakin kauniilta. Siispä tutkimaan netin tiedostoista:

 J. Durlin omisti ilmeisesti aikoinaan...

 

 

... LVI- alan firman

(Chauffage central = keskuslämmitys )

osoitteessa...

 70 Place de la République, Paris  

Löytyy Google Mapsin avulla, käypä tsekkaamassa kulmat nykyajan Pariisissa

 Caillard- nimelle löytyi mm. tällainen linkki

Nyt minulla on siis seinien somisteena entisajan pariisilaisen J. Durlin´ín lämpöpatterifirman mainoshenkarit muoviprismoilla höystettynä. Mutt´ hei, näyttää paremmalta kuin kuulostaa, sehän se on tärkeintä, vai mitä...?

Turhanpäiväisiä (injustement) hömpötyksiä ( bêtise) sinunkin kesään (été),

"Hertta" (cœur)

B niinkuin betoni...

... ja P niinkuin pitsi.

Keväisen Betonivalu- kurssin ensimmäisinä tuotoksina tulevat uunista ulos nämä kynttilänjalat ja ruukut.
Pringles- purkkeihin valettuja, tuikkukynttilöille tarkoitettuja kynttilänjalkoja tein varmuuden vuoksi useamman kappaleen, että varmasti edes jossain onnistuu pitsikuvion asettelu. Ja loppujen lopuksi kaikki koot onnistui mainiosti :) Kuviot on tehty muovitetusta pitsiliinasta leikatuilla osilla.
Ohjeita työskentelyyn (suomeksi) löytyy vaikka täältä.

Suurin ruukku on valettu ilman mitään koristuksia entiseen taikinakulhoon :D 

Laakeammassa ruukussa on muotteina kaksi nurkista löytynyttä muoviastiaa ja koristeena pitsipyörylät.

Täysin sattumaa on, että ruukut sopivat keskenään niin hyvin kokonsa puolesta yhteen 

eli ne ovat kuin "vakka ja kansi"...

 Vaikka betonin omakin väri oli mielestäni ihan ok, halusin kuitenkin esineisiin jonkun muun ulkoasun. Tarkoitus on käyttää niitä sisätiloissa ja siksi itselleni sopii paremmin tämä:

 Tuttu ja turvallinen valkoinen ja vähän blingblingiä hopeasta :)

 

Seuraavat valokset odottavat omaa muodonmuutostaan, niistä sitten myöhemmin...

Auringon lämpöä sydämeesi asti toivottelee

"Hertta"

PS. Täältä löytyy Pinterestiin keräämiäni linkkejä mm. betonitöistä.